Huoltajuuskiista
Suomi on ratifioinut Yhdistyneiden kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien sopimuksen (SopS 60/1991). Sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sopimuksen 9 artiklan mukaan sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista. Sopimuksen 12 artiklan mukaan sopimusvaltioiden tulee taata lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Sopimuksen 18 artiklan mukaan vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintaansa. Sopimuksen 19 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta.
Suomi on ratifioinut YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (SopS 68/1986). Sopimuksessa kielletään naisiin kohdistuva syrjintä ja sen 16 artiklassa velvoitetaan sopimusvaltiot poistamaan naisten syrjintä kaikissa avioliittoon ja perhesuhteisiin liittyvissä asioissa ja erityisesti turvaamaan miesten ja naisten tasa-arvon pohjalta muun muassa yhtäläiset oikeudet ja vastuu lapsen huollon suhteen. Sopimuksessa korostetaan lasten etujen ensisijaisuutta kaikissa tapauksissa.
Sosiaalilautakunnan selvitystyölle asetettava määräaika sekä yksilöidyt selvityspyynnöt nopeuttavat asiaan perehtymistä ja tehostavat selvitystyötä sosiaalitoimessa. Yksilöidyt selvityspyynnöt myös vähentävät tarvetta laajoihin selvityksiin joissakin tilanteissa.
Tanskan vanhempainvastuulaissa (19 §) vanhemmille on asetettu yhteinen velvollisuus huolehtia tapaamisoikeuden toteutumisesta ja lapsen kuljetuksesta tapaamisiin. Tapaamisoikeutta koskevaan perustepäätökseen ei voi liittää sakon uhkaa.
Ruotsin vanhemmuuslaissa (6 luvun 15 §) asetetaan molemmille vanhemmille yhteinen vastuu huolehtia siitä, että lapsen oikeus tavata sitä vanhempaa, jonka luona hän ei asu, toteutuu mahdollisimman pitkälle. Lisäksi laissa asetetaan lapsen kanssa asuvalle vanhemmalle velvollisuus antaa lapsesta tietoja, jotka helpottavat tapaamisoikeuden toteutumista. Vanhemmuuslain 6 luvun 15 b §:n mukaan lapsen kanssa asuvan vanhemman on osallistuttava lapsen ja toisen vanhemman välisiin tapaamiskustannuksiin. Kustannustenjaossa otetaan huomioon vanhempien taloudellinen tilanne ja muut olosuhteet. Kustannustenjakoa koskevaa päätöstä tai sopimusta voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat muuttuneet. Vanhemmuuslain 6 luvun 20 ja 21 §:n mukaan tuomioistuin voi hakijan pyynnöstä huoltoa, asumista tai tapaamisoikeutta koskevassa päätöksessä tai väliaikaisessa määräyksessä velvoittaa vastapuolen sakon uhalla luovuttamaan lapsen, jos siihen on erityisiä syitä.
Ehdotus tukee sekä naisten että miesten mahdollisuuksia toimia vanhempana. Säännöksillä luodaan edellytyksiä ja muokataan asenteita tasa-arvoisempaan suuntaan korostamalla yhteistoiminnan periaatetta ja molempien vanhempien velvollisuuksia sekä tasa-arvoista vanhemmuutta. Mahdollisuus määrätä tai sopia lapsen asumisesta vuorotellen kummankin vanhemman luona lisää vanhempien välistä yhdenvertaisuutta. Ehdotukset perustuvat kuitenkin edelleen lain lähtökohtaan siitä, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa ratkaisua harkittaessa lähtökohtana on lapsen etu ja yksilöllinen arvio.
Ranskan siviililain (Code civil, 373—2—12) mukaan tuomioistuin voi ennen päätöstään lapsen huoltoa ja tapaamista koskevassa asiassa määrätä hankittavaksi sosiaalisen selvityksen. Selvityksen tavoitteena on hankkia tietoa perheen tilanteesta ja lapsen elinolosuhteista. Selvityksen tekee yleensä lastensuojeluviranomainen tai luvan saanut paikallinen järjestö.